SINGER: Moonsorrow

SONG:Raunioilla

Kuun viel� varttuessa
kulki kuiskaus p��ll� veen kaukaa.
aallot levotonna l�iv�t
vasten sateen pieksem�� rantaa.
Kauan hiljaisia lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
vain yksin�inen vire tuulen soi.
Keih�s karhunkaatajan
maassa saaliin vierell� vartoi
vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ei kukaan tiennyt n�hd� sarastukseen
ja p�iv� laski taas.
Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden,
n�in saapuu tuho jumalten
maailmaamme.
On tullut se aika jolloin auringon py�r�
veren vuodatuksesta katkeaa.
Liput kauniit liehuen
airut rantakivelle astuu.
he miekoin tervehtiv�t,
vapaudesta puhua saavat.
Loimet vieraat yll�ns�
puiseen ristiin veriveli tarttuu.
h�n suden mahdin mielii taltuttaa.
Keih�s karhunkaatajan
vastaan k�rmeekielt� nyt nousee
ja iskee l�pi kurjan syd�men.
Vaan eiv�t sankarit en�� nouse
raunioille ja laulumme nyt tuuli vie.
Kuulkaa suru metsien halki aikojen,
on pyh�t kivet kaadettu ja kansa voipunut.
Valtaa kuoleman sylist�
uhmaa ter�s v�lkkyen.
tuoni k�siss� jumalten,
maine miehen ikuinen.
Jo syttyv�t nuo soihdut, ne ruumiit
k�rvent�v�t ja syytt�mien
sielut tuomitaan.
kuinka riist�v�t he jumalat nyt
vierelt�mme, vaikenevat tuhannet
edess� murhaajan.
Kirveenkuva rinnalla
karhun lailla taistellen,
ukon voima syd�mess�
viel� kaatuu viimeinen.